Kiiruna on kasvava kaupunki ja asentajia tarvitaan aina.

Emelie Olofsson, Kiiruna
Pohjoismainen autonasentaja

Emelie Olofsson on löytänyt tulevaisuuden työnsä

”Ruuvatessa rauhoittuu!”

Lukio-opintoja miettiessään kiirunalaisella Emelie Olofssonilla oli kaksi vaihtoehtoa. Joko media- tai autoasentajalinja. Lukion mediaopintojen ja viiden vuoden hoitoalalla työskentelyn jälkeen on tullut aika testata se toinen vaihtoehto.  

Vaikka media-alan valitseminen lukion opinto-ohjelmaksi oli sinänsä hyvä valinta, lukion jälkeiset journalismiopinnot ja omasta paikasta taisteleminen media-alan yhä tiukemmassa kilpailussa, tuntui liian epävarmalta vaihtoehdolta. Opinnot saivat jäädä odottamaan. Emilie Olofsson aloitti sen sijaan tuntisijaisena dementiaosastolla ja teki samaan aikaan töitä grillikioskilla.

Vähitellen Emelie työskenteli yhä enemmän hoitotyössä, johon hänellä näytti olevan luontaista taipumusta, ja niinpä hänelle tarjottiin vakituista työpaikkaa. Ehtona oli kouluttautuminen, jonka kaikeksi onneksi sai tehdä etäopiskeluna työn ohessa.

Viiden – kuuden vuoden hoitotyön jälkeen tuli miettimisen aika. 

- Hoitoalalla oli hauskaa. Enkä kadu kouluttautumistani tai niitä vuosia, jotka olen alalla työskennellyt, mutta lopulta alkoi tuntua siltä, ettei se kuitenkaan ole sitä mitä haluan tehdä. Työtä täytyy tehdä 100 prosenttisella motivaatiolla.

Uusi startti onnistui

Elämä kaipasi uutta starttia ja tuohon aikaan Tjörnin saarella Göteborgin ulkopuolella asunut Emelie päätti muuttaa takaisin Kiirunaan. Kotona hän alkoi miettiä sitä toiselle sijalle jättämäänsä vaihtoehtoa.

Kiirunassa ei ollut aikuisopiskelijoille tarkoitettua autoasentajan koulutusta, mutta eräs tuttu kertoi Utbildning Nordin koulutuksesta.

- Kävin työnvälityksessä kertomassa tästä koulutuksesta ja näytin kaikki informaation, mitä itselläni oli. Huhtikuussa sain aloittaa täällä, ilmeisen tyytyväinen tuleva autoasentaja lausuu.

Kysymykseen siitä, miten opinnot ovat vastanneet odotuksia, hän vastaa empimättä:

- Paremmin kuin osasin odottaa. Opinnot ovat erittäin yksilöllisiä. Opettajat seuraavat koko ajan tekemisiäsi voidakseen antaa sinulle juuri niitä tehtäviä, joita sinun tulee harjoitella.

Se, että pian 26 vuotta täyttävä Emelie Olofsson on ainoa nainen tässä talossa opiskelevien 80 oppilaan ja 40 autoasentajaopiskelijan joukossa, ei häntä haittaa. Hän viihtyy hyvin. Ja opettajilta saa vain myönteisiä kommentteja.

- Ei minkäänlaisia ongelmia! Hän on tosi etevä! Hänellä on oikeaa motivaatiota ja omistautumista, opettajat kehuvat spontaanisti.

Autoasentajille on kysyntää

Emeliellä on nyt edessään kuuden viikon harjoittelujakso Mekonomenilla Kiirunassa. Toiveena on työllistyä harjoittelujakson jälkeen. 

- Kaikki riippuu siitä, miten teet työsi, hän sanoo määrätietoisesti ja luottavaisesti.

Kiirunassa on useita alan yrityksiä ja siksi työllistymismahdollisuudet tuntuvat hyviltä.

- Kiiruna on kasvava kaupunki ja asentajia tarvitaan aina.

Pitemmällä tähtäimellä häntä kiinnostaa erikoistuminen raskaisiin ajoneuvoihin. Kirjoituspöydän takana istuminen ei sen sijaan ole mikään vaihtoehto. 

- En halua olla pomo ja istua tietokoneella.

Kun on aika ottaa valokuvat, tuleva autoasentaja kysyy, haluaako kuvaaja hänen seisovan avatun konepellin edessä lattialla vai olisiko hän niin kuin yleensä. Tee niin kuin sinulla on tapana, sanon ja Emelie hyppää polvilleen moottorin päälle nähdäkseen ja ulottuakseen paremmin.  

Asento ja työ näyttää ihmeen viihtyisältä ja mukavalta. Asian vahvistaa hänen kommenttinsa:

Olen muuten aika rauhaton, mutta ruuvatessani rauhoitun.

Marraskuu 2016