Tuntuu mukavalta että olen löytänyt tien peltiseppän ammattiin.

Nimi: Emma Jonsson
Paikkakunta: Piitime (Piteå), Ruotsi
Koulutus: Peltiseppä

Kerro vähän itsestäsi

Olen syntynyt ja kasvanut Älvsbyssä, mutta muutin Piitimeen 1,5 vuotta sitten, ja asun siellä avopuolisoni kanssa. Lukiossa opiskelin hoito- ja hoivalinjalla ja minulla oli jo varhain suunnitelmissa opiskella sairaanhoitajaksi ja erikoistua sitten kätilöksi.

Mikä sai sinut miettimään vaihtoa aivan erilaiseen ammattiin, peltisepäksi?

Se on pitkä tarina. Lyhyesti sanottuna, teoreettiset aineet koulussa olivat minulle vaikeita, kun taas käytännön aineet olivat helppoja ja ne myös kiinnostivat minua. Nyt aikuisena minulla on diagnosoitu ADD ja elämä on helpottunut kovasti sen jälkeen kun sain diagnoosin. Viidenteen luokkaan saakka sain mahdollisuuden opiskella ryhmässä, jossa oli vähemmän oppilaita, koska minun oli vaikea keskittyä. Yläasteella koin yhtäkkiä kiusalliseksi sen, että jouduin menemään toiseen luokkahuoneeseen, enkä valitettavasti halunnut ottaa vastaan ekstratukea. Selvisin kuitenkin koulusta hyväksytyin arvosanoin, mutta se vaati kovaa työtä. Kun oli aika hakea sairaanhoitajakoulutukseen yliopistoon, tulevista opinnoista selviytyminen tuntui liian raskaalta, ja päätin seurata muita unelmiani ja vaihtaa uraa. Menin töihin isäni pelti- ja ilmastointialan yritykseen, jossa myös äitini oli töissä. Jo kuusivuotiaana menin aina koulun jälkeen suoraan verstaalle ja touhusin siellä omien projektieni parissa, se oli hauskinta, mitä tiesin. Olen jo lapsesta asti unelmoinut, että minusta tulee sekä kätilö että peltiseppä, mutta valitsin hoito- ja hoiva-alan lukiossa, enkä kadu sitä. Nyt tuntuu mukavalta, että olen löytänyt tien peltisepän ammattiin.

 
Mistä johtuu, että hakeuduit peltiseppäkoulutukseen tänne meille?

Työnvälityksen kautta sain tietää, että on olemassa aikuisille tarkoitettu peltiseppäkoulutus. Pääsin tutustumiskäynnille, joka ylitti odotukseni ja sain todella hyvän kuvan koulusta. Vaikka olen saanut aika lailla käytännön kokemusta isäni firmassa, haluan opiskella ja oppia ammatin perusteita myöten. Olen luonteeltani sellainen, että haluan ymmärtää, miksi joku asia pitää tehdä jollakin tietyllä tavalla, ja siksi on hyvä oppia kaikki alusta saakka ja oppia ymmärtämään milloin ja miten työ voidaan tehdä eri tavoin.  Työelämässä ei ole mahdollista saada asioita yhtä perusteellisesti selostetuksi kuin koulussa, koulutus antaa minulle tietoa.

Millaiseksi koet ajan, jonka olet tähän mennessä ollut meillä?

Tämä tuntuu tosi hienolta, vaikka se onkin ollut toisenlaista koronan vuoksi, kun olemme opiskelleet vuorotellen etänä ja lähiopetuksessa. Koska minulla on ADD, olen oikeutettu saamaan tukea Iris Hadar AB:lta, joka on koululla. Olen saanut lainata melua vaimentavia kuulosuojaimia ja tietokonetta, jossa kuulen oppikirjallisuuden luettuna, ja voin omaksua teorian sitä kautta paremmin.  Minua muistutetaan tauoista, jotta energiaa riittää koko päiväksi. Samalla kun apua saa hyvin, on otettava myös omaa vastuuta, ja osattava kysyä apua tarvittaessa. Käyn niin sanottua rekrytointikoulutusta ja järjestin itselleni harjoittelupaikan jo ennen kuin aloitin opiskeluni täällä. Kun kävin tutustumassa E. Wixner & Son Plåtslageri -yritykseen Öjebyssä, sain tavata henkilökunnan ja nähdä tilat - se tuntui hyvältä. Ennen harjoittelua minun on suoritettava tietyt kurssit, kuten esimerkiksi SSG ja ID06.

Kenelle ammatti mielestäsi sopii ja onko ammattiin hakeutuvilla naisilla hyviä/huonoja puolia odotettavissa?

Tuo on minusta erittäin mielenkiintoinen kysymys. En ole koskaan jakanut ammatteja sillä tavoin sukupuolen mukaan. En näe itseäni naisena miesvaltaisella alalla, vaikka tiedän, että asia on näin. Teen sitä, minkä parissa viihdyn ja mistä olen todella kiinnostunut. En valinnut lähihoitajan ammattia siksi, että suurin osa lähihoitajista on naisia, vaan koska anatomia ja ihmisten auttaminen kiinnostaa minua. Minusta sukupuoleen kiinnitetään aivan liikaa huomiota. Jos ihmiset sen sijaan uskaltavat valita uran omien taipumusten ja kiinnostuksen mukaan, yhteiskunnasta tulee tasa-arvoisempi. Minulle on tärkeää, ettei minua arvosteta naisena, vaan sen perusteella, mitä teen ja koska teen sen hyvin.

Ammatti sopii sille joka on luova ja haluaa koko ajan kehittyä. En usko että peltiseppänä on koskaan täysin oppinut. Vaikka samaa asiaa tekee monta kertaa, jokainen projekti on ainutlaatuinen ja vaatii omat ratkaisunsa. On mietittävä monta askelta eteenpäin, oltava huolellinen ja kärsivällinen. peltisepän työ muistuttaa ompelemista, suunnittelet mallin, mutta liität yhteen peltiä sen sijaan kuin kangasta.

Millaiset ovat tulevaisuudensuunnitelmasi?

Koulutuksen jälkeen haluan tehdä töitä peltiseppänä, mutta juuri nyt keskityn oppimaan niin paljon kuin mahdollista tästä alasta. Jossakin tulevaisuudessa häämöttää ajatus omasta firmasta, mutta tällä hetkellä en mieti sitä vaihtoehtoa.

Lue koulutuksesta>>