Hoitoala veti puoleensa ravintola-alan työntekijää ”Voin hyvin kun saan auttaa”

”Jos pystyy niin silloin täytyy” sanotaan skoonelaisittain. Flyingestä Eslövin kunnasta Skoonesta kotoisin olevalle 24-vuotiaalle Nicklas Karlssonille tämän sananlaskun sisältö toimii johtotähtenä. Jos voi auttaa muita, niin silloin se on tehtävä.

Nicklas Karlsson kouluttautui kokiksi, ja on koulutuksen jälkeen työskennellyt pääasiassa tarjoilijana. Pikku hiljaa hän on kuitenkin alkanut kaivata pois ravintolamaailmasta. Varsinkin kun tarjoilija joutuu usein viestinviejäksi keittiön ja asiakkaiden välille jokseenkin konfliktialttiissa ravintolaympäristössä. Mutta taustalla oli muutakin.

- Hoitoala on aina ollut minua lähellä. Äiti on kouluterveydenhoitaja, täti työskentelee sairaanhoitajana Lundin yliopistollisessa sairaalassa ja isoäitikin on ollut hoitoalalla. Minulle on aina ollut luontaista auttaa muita ihmisiä. Hän jatkaa aiheesta lausumalla hieman yllättävän kommentin.

-  Olen kai vähän itsekeskeinen.  

Tätä lausumaa hän avaa kertomalla, että toisten auttaminen tuottaa itse asiassa hyvää oloa hänelle itselleen. Ihmisten kanssa tekemisissä oleminen tuntuu myös oikealta.

- Olen aina pitänyt ihmisistä. On hauskaa tavata uusia ihmisiä, kuulla heidän tarinoitaan.  

Jännittävää tulla näin pohjoiseen

Lopulta siinä kävi sitten niin, että Nicklas Karlsson pakkasi reppunsa ja matkusti Matarinkiin, Ruotsin Ylitorniolle eli Övertorneålle, jonne hän saapui 16 elokuuta. Tavoitteena oli kouluttautua lähihoitajaksi (ruots. undersköterska). Skoonelaiselle tämä oli jännittävä reissu. Tätä ennen Taalainmaa oli pohjoisin paikka, missä hän oli koskaan käynyt.

Ulospäin suuntautunut nuori mies viihtyi uudessa ympäristössä kertaheitolla.  

- Tämä on tosi mahtavaa. Täälä on paljon erilaisia ihmisiä eri maista. Ja koska kaikki ovat muuttaneet tänne jostain muualta, ollaan avoimempia uusille asioille. Meistä on tullut aivan kuin perhe. Se tuntuu turvalliselta.

Kuvateksti: Nicklas Karlsson ja norjalainen Camilla Vattne opiskelevat samalla kurssilla ja ovat ystävystyneet. Molemmat pitävät koulutuksesta, joka Vattnen mielestä on paljon parempi kuin vastaava koulutus  Norjassa.

Skoonen murre ei sekään ole osoittautunut kommunikoinnin esteeksi. Nicklas Karlsson on tosin huomannut, että norjalaiset ymmärtävät häntä paremmin kuin tukholmalaiset, mikä luultavasti johtuu siitä, että suurkaupunkilaisten ei ole tarvinnut ponnistella ymmärtääkseen muita murteita. Itse koulutus on hänestä jopa parempi kuin mitä hän osasi odottaa.

- Oletin, että se olisi sekavampaa, koska kaikki ovat aika lailla eri tasolla, mutta täällä opitaan toisilta ja autetaan puolin toisin. Ja opettajilta voi aina kysyä neuvoa. Täällä oppii myös ottamaan vastuuta omista opinnoistaan.

Miehet ovat löytäneet hoitoalan

Hieman yllättäen Nicklas Karlsson kertoo, että miehet ovat enemmistönä hänen 17 opiskelijan ryhmässään.

Ruotsalainen undersköterska -tutkinto (lähinnä lähihoitaja) kestää noin vuoden, mutta aiemmat tiedot ja taidot ja kokemus työelämästä saattavat lyhentää opiskeluaikaa. Nicklas itse suunnittelee valmistuvansa ensi vuoden alussa. Hän tuntee olonsa turvalliseksi työllistymismahdollisuuksien suhteen.

- Hoitoalalla on työntekijäpula koko maassa.   

Hänen päämääränsä on kuitenkin selkeä. Hän aikoo palata Skooneen ja mielellään Lundiin. ”Kunhan et vain rakastuisi ja juuttuisi tänne” haastattelija kiusaa.

-  Olen ajatellut sitä, ja pyrin välttämään, ettei niin käy, kuuluu nopea vastaus ehkä pienoinen pilke silmäkulmassa.

Lähihoitajan tutkinto on ensimmäinen virstanpylväs tulevaisuuden urapolulla.

- Tavoite on selvä. Haluan ambulanssisairaanhoitajaksi. Siinä työssä tapahtuu koko ajan eikä yksikään päivä ole toisensa kaltainen. En voisi istua toimistossa aamusta iltaan ja päivästä toiseen. 

Teksti ja kuvat: Hannele Kenttä